Lehtikaali

Lehtikaali

Käytetään myös nimeä viherkaali

Latinaksi: Brassica oleracea var. sabellica

Englanniksi: Kale

Lehtikaalista käytetään useimmista muista kaaleista poiketen nimensä mukaisesti sen lehdet. Se ei kasvata syötävää mukulaa, kerää tai kukkaa. Sen sijaan sen lehdet ovat mureita, maukkaita ja erittäin terveellisiä. Kasvisruokavaliossa harvinaisempia rautaa, kalsiumia ja proteiinia on tässä kasvissa runsaasti. Energiasisällön korkea proteiinipitoisuus vetää vertoja monelle eläinkunnan tuotteelle. Ei ihme, että lehtikaali on kasvattanut lähivuosina suosiotaan terveys- ja ekohifistelijöiden keskuudessa ja löytyy yhä useamman tavallisen perheen ruokapöydästä.

Jos etsit palmukaalia, olet oikeassa paikassa. Palmukaali on, yllättävää kyllä, aivan palmun näköinen lehtikaalin variaatio (kuva alla). Nimenomaan palmukaalista käytetään myös nimeä mustakaali.

Viljely

Lehtikaali kannattaa esikasvattaa pitkän kasvukauden takia, jotta satoa saa jo loppukesästä. Satoa voi tosin kerätä jopa lumen alta. Torjunta-aineettomassa viljelyssä alkukausi on lehtikaalia pidettävä harson alla, jotta tuloksena on ainakin vähemmän reikäisiä lehtiä. Erinomainen lehtikaali kelpaakin syötäväksi aika monelle muullekin otukselle, kuin ihmiselle. Ravinteiden osalta kasvuvoimainen maa ei ole pahitteeksi. Kastelusta kannattaa pitää kiinni, jotta lehdet pysyvät mureina ja hyvän makuisina. Rikkakasvien osalta lehtikaali on melko miellyttävä kasvi. Korkealla kasvavat lehdet varjostavat hyvin ja paksun varren ympäriltä on helppo torjua rikka mekaanisesti. Kokeile myös ruukussa syötäväksi koristeeksi kasvatettua lehtikaalia!

Ruoanlaitto

Helteisen peltotyöpäivän lomassa parasta on pala rapeaa lehtikaalia raakana. Voisin kuvitella että samalla tavalla saisi voimaa myös toimistotyöpäivään. Lehtikaali nahistuu maasta irroitettuna nopeasti ja hankaloittaa siltä osin sen käyttöä raakana. Nuupahtaneet lehdet saa virkeäksi leikkamalla varteen uuden imupinnan ja laittamalla se kylmään veteen.

Lehtikaalia voi lisätä lähes mihin tahansa ruokaan pieneksi pilkottuna makua ja ravitsevuutta lisäämään. Etelämmässä suosittua ovat keitot ja muhennokset, mutta lehtikaalisipseillä tai lehtikaalikääryleillä saa kasvin edustavasti esille. Kaalin lehdestä kannattaa poistaa paksu lehtiruoti ennen pilkkomista. Jos haluaa olla oikein säästeliäs, voi lehtiruodin keittää ja syödä parsan tapaan tai vaikkapa lisätä paloina johonkin pidempään haudutettavaan ruokaan.

Reseptit