OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Alkukauden 2016 kuulumisia

Nyt kun kevätkiireet ovat hieman helpottaneet, suurin osa kasveista on maassa kasvamassa ja ehtii hieman sisätiloissakin oleskelemaan, on aika päivittää vähän kattavammin tilan kuulumisista. Mitäpä sitä sadepäivänä muutakaan, kun luonto hoitaa viljelystoimet puolestasi!

Edellinen postaus oli viljelysuunnitelmastamme, jota olikin hiottu muutama talvikuukausi. Nyt kun suunnitelmia on laitettu toteen, täytyy taputtaa itseään selkään hyvästä suunnitelmasta, koska siinä on päällisin puolin pysytty. Kevättyöt alkoivat kalkituksen jälkeen koko pellon pintamuokkauksella rikkakasvien idätystä varten. Edellisvuosilta on maan kasvukerroksessa melko kattava rikkasiemenpankki, joka lisää varmasti työtä kasvukaudella, mutta hyvällä alkutyöllä sitä saadaan alkukaudesta vähennettyä. Rikkakasvien torjunta pitäisi ajatella usean vuoden jatkumona, jossa vuosi toisensa jälkeen tilanne paranee yksi- ja monivuotisten rikkakasvien osalta. Vuosittain pankista idätetään rikkaruohoja, jotka sen jälkeen muokataan maahan alkukaudesta ja kitketään ennen siementämistä kasvukaudella. Tänä vuonna tilanne on melko hurja, mutta jo ensi vuonna rikkapaine on varmasti jo puolet pienempi.

False seedbed – Rikkojen idätystä ennen kylvöjä

Idätysten jälkeen muokattiin penkit, kun peruna ja muut aikaiseen laitettavat kasvit oli saatava maahan. Penkit jäävät pysyviksi, jotta traktorin renkaiden tekemät tiivistymät tulevat hallitusti vain penkkien välisille poluille, joissa ei kasvateta kuin nurmea. Penkkejä tuli yhtä monta, kuin suunnitelmassa, mutta hieman eri kulmaan ja pituuksiin. Hernettä taisi tulla pari penkkiä suunniteltua enemmän, mutta sepä ei haittaa, onhan se Jasminin suurin kesäherkku. Penkeissä on se etu, että viljelykiertoa on helpompi suunnitella, kun alueet pysyvät saman kokoisina kuuden tai kolmen penkin kokonaisuuksina.

Penkkeihin kylvettiin ja istutettiin kasvit siinä järjestyksesä, mikä itämislämpötila, kasvuaika ja arvioitu valmistuminen. Tämä on melko haastavaa 30 kasvin kanssa ja tähän prosessiin onkin mennyt viimeinen kuukausi! Nyt tilanne on kuitenkin se, että aikaiset kasvit valmistuvat heinäkuun loppupuoliskolle, pisimmän ajan vaativat kasvit ehtivät syksyn satokasseihin ja herkimmät kasvit välttivät kylmän maan ja hallayöt. Siinä mielessä tämän kaltainen moniviljely on haastavaa ja hauskaa, että kevätkiire ei ole viikon puuduttava rupeama, kuten usein yhden kasvin viljelijällä, vaan melkoista organisointijonglöörausta vaativa hyvin erilaisten viljelytekniikoiden kuukauden kestävä sekamelska. Nyt on kaikki pakollinen kylvetty sekä istutettu ja ehtii hieman hengähtämään ennen rikkojen kitkentää. Sateetkin tulivat sopivasti, kyllä sitä kaivattiinkin alkukesän kuivuuden päätteeksi.

Pottuja ja papuja omissa penkeissään
Pottuja ja papuja omissa penkeissään

Mielenkiintoinen projekti oli myös kastelujärjestelmän rakentaminen. Ennen kuin kerron järjestelmästä enempää, haluaisin pohtia kastelun roolia vihannesten kasvatuksessa muutamasta näkökulmasta. Kasvi tarvitsee kasvaakseen valon ja ravinteiden lisäksi vettä. Aurinko tarjoaa riittävästi valoa näillä pohjoisilla leveyspiireillä tarpeeksi usean kasvin tarpeisiin. Hyvässä kasvukunnossa oleva maa tarjoaa ravinteiden lisäksi erittäin tärkeän pieneliötoiminnan. Vettä kasvi saa sateena taivaalta tai vesivarastoista maasta. Suurin osa kasveista pärjää luonnollisesti esiintyvällä vedellä, kuten villit kasvit ja viljelykasveista viljat. Vihanneksetkin saavat hyvinä vuosina riittävästi vettä luonnostaan, mutta kuivina kausina voi sadontuotanto olla vähäistä tai kasvi voi jopa kuolla veden puutteeseen. Tästä pääsemmekin kysymykseen motiiveista kastella vihanneksia.

Vedellä on vähän sama rooli viljelyssä, kuin tekisi marjoista mehua. Jos ei ole vettä, marjat kuivuvat, eikä ole mehua. Jos on sopivasti vettä, on maukasta mehua maisteltavaksi. Jos on paljon vettä, on mehua tarjottavaksi useammalle juojalle, mutta se on hieman laihaa maultaan. Vihanneksetkin tuottavat mukavasti satoa runsalla kastelulla, mutta väkisinkin kasvin ominaisuudet, maku ja terveysvaikutukset, laimentuvat. Tavallaan on myös vastuutonta myydä vihanneksen näköistä vettä kilotavarana, näin pahasti kärjistäen. Joka tapauksessa, jokaiselle kasville on oma “sweet spot”, jossa kasvu on normaalia, ei kitukasvuista, ja maku sekä ravitsevuus on maksimissaan. Tähän me pyrimme laskemalla tilanteen mukaan kastelutarpeen, jotta lopputuote olisi laadukas ja sitä olisi riittävästi, ei sadon maksimoimiseksi.

Sopivaan kastelumäärään on monta lähdettä, kaikki hieman eri tavoitteella, mutta omana ohjenuoranamme olemme pitäneet n. 20mm viikossa. Tämä toki muuttuu kasvukauden aikana mm. kasvien juurien syvyyden mukaan. Yksi millimetri vettä pinnalle kastelee keskimäärin yhden senttimetrin syvyyteen. Vesi olisi hyvä tulla kerralla, koska jatkuva märkyys ei ole hyväksi maan happea vaativalle mikroeliöstölle ja se myös jäähdyttää maata liikaa mm. herkille kurkku- ja koisokasveille, sekä palkokasveille. Rankkasateen tapainen kastelu voi myös kuorettaa maata, liikuttaa siemeniä tai aiheuttaa eroosiota, joten 4mm (4 litraa neliölle) tunnissa on hyvä nopeusrajoitus. Tästä laskemalla sain tavoitteeksi pellolle n. 50 000 litraa vettä kerran viikossa vuorokauden aikana, jos sitä ei pitkiin aikoihin taivaalta tule. Vaikuttaa suurelta määrältä ja se onkin, koska se vastaa tavallisen kotitalouden vuosikulutusta. Voi vain kuvitella, minkälaisia määriä vettä runsaasti vaativien kasvien hehtaarien viljely kuluttaa. Toisaalta Suomen oloissa, kun vettä riittää joissa ja järvissä, vesi tulee usein läheltä, sitä riittää ja se uusiutuu nopeasti.

Onneksi kaivoimme muiden metsätöiden ohessa lähellä peltoa olevan lähteen kohdalle pienen tekolammen, joka täytyy myös metsään satavasta vedestä. Hankimme osan kastelutarvikkeista uutena ja osan saimme ystävällisiltä naapureiltamme käytettyinä. Korjasin myös vanhan kellarista löytyneen vesipumpun siirtämään vettä haluttuun paikkaan. Pumppu siirtää vettä lammesta kuution säiliöihin pellon ylälaidalle, joihin myös kerätään sadevettä suuren ladon katolta. Tästä se jatkaa joskus paineistettuna ja joskus pelkällä painovoimalla tihkukasteluverkostoon pellolle. Tämä säästää suuren määrän vettä, kun veden saa täsmällisesti haluttuun paikkaan, eikä koko alaa tarvitse sadettaa. Energiaa kuluu kasteluun olemattoman vähän ja järjestelmä on melko automaattinen, kunhan säiliöt on ensin saatu täyteen. Lammesta, kuten ladon katoltakin, tulee valmiiksi hapettunutta ja lämmennyttä vettä, juuri niin kuin vihannekset vedestä pitävät!

Sadevesiallas lähes kuivan hellekauden päätteeksi
Sadevesiallas lähes kuivana hellekauden päätteeksi
Sadevesitankki painovoimaiseen tihkukasteluun
Sadevesitankki painovoimaiseen tihkukasteluun
Runkoputki ja tihkukasteluputkien venttiilit
Runkoputki ja tihkukasteluputkien venttiilit
Tyytyväiset kurkku- ja koisokasvit.
Tyytyväiset kurkku- ja koisokasvit.

Kastelujärjestelmän putkia viritellessä olo oli kuin pienellä pojalla. Tuli vähän samanlainen ongelmanratkaisun innostuksen puuska, kuin Minecraftia olisi pelannut. Kyllä, nörttinä on tullut pelattua jos jonkinmoista tietokonepeliä ja väitän, että tässä kohtaa siitä oli todellista hyötyä! Äidit antakaa poikien pelata. Heistä tulee vielä hyviä viljelijöitä.

Innokas insinöörin poika
Innokas insinöörin poika

Muitakin Mainion kuulumisia alkukaudelta, hyviä ja huonoja. Aloitetaan hyvistä.

Haimme luomuun, eli lupaa käyttää luomu-sanaa markkinoinnissa ja luomumerkkiä. Tämä edellyttää jokavuotista valvontaa ja näin aluksi ihan oman tarkastuksensa. Olemme parin vuoden ajan parantaneet maan kasvukuntoa monella tavalla ja aina luonnonmukaisin menetelmin. Olisimme voineet hakea luomua jo aikaisemmin, mutta pitävä ja tarkka suunnitelma olisi pitänyt olla jo silloin ja kasvit, kuten viljelytekniikat olivat vielä tuolloin mietinnässä. Luomuun haettuaan alkaa välttämätön siirtymävaihe tavanomaisesta luomuun, johon voi hakea lyhennystä, jos on todistettavasti hoitanut maatansa luomun ehtojen mukaisesti viimeiset kolme vuotta. Luonnonmukaisen tuotannon erot tavanomaiseen ovat kyllä varmasti useammalle tutut, yksinkertaisuudessaan siis näin: Lannoitus ei voi olla helppoliukoisia kaivannaislannoitteita, vaan lannoitus on hoidettava eettisestä alkuperästä olevalla lannalla, tai parempaa, viherlannoitusnurmella ja typpeä sitovilla palkokasveilla. Rikkakasveja, tuholaisia ja tauteja ei saa torjua kemiallisilla menetelmillä, vaan on käytettävä jotakin biologista tai mekaanista menetelmää. Lisäysmateriaali, eli siemenet tai taimet on hankittava luonnonmukaisesti tuotettuna.

Luomutarkastajalta saimme kehuja järjestelmällisesti toteutetusta kirjanpidosta ja muusta tarkastusta varten oleellisesta informaatiosta. Täytämme ja olemme täyttäneet ehdot koko viljelysajan. Kaikille luomuun siirtymistä harkitseville sanon, että luomun byrokratian vaikeus on huhupuhetta. Kaikki meni näppärästi ja joutuisasti. Kolme vuotta sitten, ennen tähän muuttamistamme, pelto oli tavanomaisella viljalla ja siten emme tänä vuonna vielä voi markkinoida luomuna tai saada sertifikaattia. No worries. Ainoa tae laadulle on lopulta tuntea viljelijä etunimeltä ja avoimet ovet tarkoittavat usein sitä, että salattavaa ei ole. Luonnonmukainen tarkoittaa myös jokaiselle vähän eri asiaa ja sen takia saumaton avoimuus viljelijän ja kuluttajan välillä takaa sen, että tiedät todella vihanneksesi ympäristöpanoksen ja eettisyyden. Valvottu sertifikaatti on tottakai yksinkertaisin tapa varmistua tuotteen luonnonmukaisuudesta. Eihän sitä jokaisen viljelijän blogia ehdi lueskella, eikä kaikilla edes ole sellaista.

Luomuparsaa tulossa ;)
Luomuparsaa tulossa ;)

No sitten ne huonot uutiset. Haimme alkuvuodesta Nuoren viljelijän aloitustukea, eräänlaista starttirahaa viljelyn aloittavalle. Virallinen esittely tuesta menee näin: Aloitustuesta saat apua, kun aloitat viljelijänä ensimmäistä kertaa. Tuella helpotetaan sukupolvenvaihdoksia ja kannustetaan uusia viljelijöitä ryhtymään alalle.”. EU tukee viljelijöitä monestakin syystä, sen etujen ja haittojen tarkastelu onkin ihan oman blogikirjoituksensa aihe, ei siihen nyt. Meille tämä olisi ainoa tuen lähde, koska pienellä pinta-alalla emme kuulu muiden tukien piiriin. Kattava ja avoin hakemus palautui kuitenkin hylättynä muutamin perusteluin: Nuoren viljelijän tuki on tarkoitettu pääasiassa sukupolvenvaihdoksiin, joissa aloituskustannukset ovat suhteellisen korkeat. Liiketoimintasuunnitelma ei ole uskottava, koska siinä ei ole otettu huomioon luomun voimakkaita satovaihteluita. Suunniteltua monipuolista viljelyä ei voi toteuttaa ilman monivuotista vankkaa ammattitaitoa.

Vaikka lopputulos tuntuu vähän hassulta, emme aio nostaa asiasta mekkalaa, hyvä yrittäjä pärjää ilman tukiakin vaikka alkuun pääsy tapahtuu väistämättä vähän hitaammin. Toisaalta tämä heijastaa Suomen maatalouspolitiikkaa, jossa luonnonmukaisesti pienellä alalla viljelevä uusi tulokas koetaan ennemmin haitaksi, kuin hyödyksi. Kummallista sinänsä, että tämä on täysin Euroopan komission maatalousinnovaatioiden fokusryhmässä saamiamme tuloksia vastaan. Uusi tulokas muiden alojen osaamista mukanaan tuoden monipuolistaa maataloutta edesauttaen innovaatioita ja uusien toimintamallien, kuten lyhyiden toimitusketjujen kehittymisessä. Esimerkiksi Ranskassa, yhteisöviljelyn ja pienluomutuottajien alkukehdossa on otettu Euroopan Unionin vapaaehtoinen erillinen pientilojen tuki käyttöön, kun taas Suomessa se koettiin haitalliseksi maatalouden kehitykselle. Ymmärrän, että sukupolven vaihdoksia on hyvä tukea, jotta emme päädy maanviljelijöiden keskimääräisessä iässä Yhdysvaltojen 59 ikävuoteen, mutta ikävää on perustelun vastustava asenne luomuviljelyyn ja usean kasvin viljelyyn samanaikaisesti. Jos tuella on tarkoitus kasvattaa maatalouden kehitystä ja kilpailukykyä, olisi ilmastonmuutosta ehkäisevän ja maan kasvukuntoa parantavan tuotantosuunnan tukeminen mitä loistavin keino. Sukupolvenvaihdos jossa toiminnan jatkaminen edellyttää valtavia investointeja varainsiirtoveron uhatessa ei kuulosta tilanteelta, johon laittaisin rahani likoon, ellei traktorimarssit ole se kaipaamamme kuluttajan ja tuottajan kohtaamispaikka. Olemme vitsailleetkin, että tuen nimen voisi muuttaa “Sukupolvenvaihtajan veronkiertotuki” tai “Maatalouden kehityksen tekohengitystuki”, jotta kaltaisemmet innokkaat kehittäjät eivät turhaan käytä aikaa tukiin, joita eivät voi saada.

Kaikesta huolimatta emme todellakaan lannistu, päinvastoin. Jatkamme entistä intohimoisemmin ja tiedämmepä ainakin että toimintamme on poikkeuksellista eikä sovi tavallisiin muotteihin. Entistä suurempi sydämellinen kiitos kaikille satokausikortin hankkineille! Ilman arvokasta tukeanne yllä mainitun kastelujärjestelmän hankkiminen, puhumattakaan siemenistä ja puutarhatyökaluista, olisi voinut olla huomattavasti haastavampaa. Mihin tarvitsemme EU:n tai valtion tukea, kun meillä on toimintaamme luottavia ystäviä?

Kiitos ystäville - Pienille ja suurille!
Kiitos ystäville – Pienille ja suurille!

Terveisiä tyytyväisiltä ja onnellisilta viljelijöiltä Vihdistä!

ps. Tänään kävi toimittaja. Meistä ilmestyy juttu tulevassa Ekoelo-lehdessä. Tästä varmasti lisää tuonnempana somekanavissamme.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.