IMG_3173

Meidän tarina

Palataan vuoteen 2013 ja Helsingin keskustan kaksioon, jossa kaksi 25-vuotiasta nuorta haaveilee vatsanpohjat kutittaen maallemuutosta.

Käydään kuitenkin sitä ennen vierailulla eräässä minulle erityisessä paikassa ja hetkessä.

Etelä-Pohjanmaalla Myrkyn kylässä sukulaisten luona, synnyinpaikassani, vieraillessa sisälle tulee jännä tunne; rauha, hiljaisuus ja tilaa hengittää. Kuinka iso kontrasti kaupungin hälinään ja kiireeseen verrattuna. Ruokapöydässä tarjoillaan Fafan kaatamaa hirveä Fammon tekemällä puolukkahillolla, marjastus on heidän yhteinen intohimo. Potut nostetaan takapihan kasvimaalta, porkkanat tulevat naapurista ja lipstikka rehottaa nurmikon reunalla. Kasvimaalta löytyy myös vähän hernettä lapsenlapsille, joka kiuputtaa kauraa pitkin, jotta ei tarvitse erikseen laittaa tukikeppejä. Pihakoivusta keväisin valutetaan mahlaa ja toisesta koivusta Fammo on kerännyt yli 10 vuotta pakurikääpää kaffikuppinsa pohjalle murusiksi. Ikkunasta kun kurkkaa, kissat, lapset ja hepat juoksentelee. Kuinka siistiä, ajattelen.

Fammo vinkkaa hyvästä suppilovahveropaikasta mäen päällä, joten suuntaan sinne huurteisena aamuna ja toivon salaa eksyväni vähän. Tässä samassa metsässä näin lapsena ison kyykäärmeen rullalla ja tein pikkuveljen kanssa käpylehmiä. Kuinka vahvoja muistoja tulvahtaa mieleen, kuinka arvokasta.

myrkky
Myrkyssä Fammolla ja Fafalla kylässä

Takaisin kaupungissa ja ajatukset vilisee meillä molemmilla maallemuuton ympärillä. Onhan se nyt hullu ajatus. Mitä meidän vanhemmatkin ajattelee. Ostetaanko tyhjä tontti, jonne rakennetaan talo. Vai sittenkin rähjääntynyt talo ja tontti, jota kunnostetaan itse. Miten toimeentulo turvataan ja tuleeko sitä hulluksi jos ei pääse kävellen kauppaan. Onko hän nyt se Oikea ja kestääkö tämä meidän juttu. Ärsyttää epäilevät kommentit ympärillä mutta samalla usko siihen oman tien löytämiseen vahvistuu.

Piirsimme karttaan harpilla Helsingistä puoliympyrän Inkoosta Loviisaan, jonka sisällä kävimme katsomassa erilaisia kohteita ja kuvittelimme millaista arki kyseisessä paikassa olisi. Aikaa kuluu ja ajatukset kypsyy.

Kun sydän pakahtui samaisesta rauhan tunteesta kun Myrkyssä, ja Miikasta tuntui samalta, tiesin että olemme saapuneet Kotiin. Saavuimme nimittäin Vihdin Haimoon kylään ja taloon, jossa tälläkin hetkellä tätä kirjoitusta raapustan vedettävän seinäkellon tikittäessä. Pääsiäisen tienoilla 2014 muutimme ja kaupanteon päivänä jo nukuttiin retkipatjalla makuupusseissa tämän 1800-luvun lopulla rakennetun hirsitalorouvan lattialla. Aika kreisiä, eihän täällä ole edes suihkua oli viimeinen ajatus ennen nukahtamista.

 

IMG_2911

IMG_2828

IMG_3075

Kesällä 2014 harjoittelimme vihannesviljelyä 0,5 ha alalla Miikan sedän ja hänen vaimonsa tilalla Pusulassa Kilpiän tilalla. Kiersimme vanhalla postiautolla, Vihannesbussilla, ympäri pääkaupunkiseutua ja meillä oli kivaa ja myös rankkaa. Kilpiän vihannesviljelyprojekti oli opettava kokemus hyvine ja huonoine hetkineen, josta ei voi jälkikäteen olla kuin kiitollinen.

jazcrazy

miikacrazy

IMG_3173

IMG_3412

Yhteinen kiinnostus ruuantuotantoon kasvoi ja erityisesti jäi mieleen turhautuminen sen puutteisiin ja isojen ketjujen valtaan. Ihmettelin miksi syyskuussa parhaimpaan satoaikaan ruokakaupassa myydään espanjalaista kesäkurpitsaa ja samaan aikaan toisaalla traktorin peräkärryllinen suomalaista kesäkurpitsaa kaadetaan pellolle mätänemään kasaan.

Suora kohtaaminen asiakkaiden kanssa ja kannustava palaute lämmitti ja kosketti uuden vegeviljelijän sydäntä. Näin, että monilla ihmisillä on tarve tutustua ruokansa alkuperään ja saada viljelijälle kasvot. Kun Punavuoressa toimituspaikalla perheenisä kehui meidän Superschmelz-kyssäkaaleista tehtyjä “pihvejä” paremmaksi kuin Stockmannin entrecote-pihvejä, tiesin että olemme onnistuneet.

Elokuussa 2014 aloitin Saaren kartanolla Mäntsälässä luomupainoitteisen puutarhatuotannon kaksivuotiset opinnot ja nenänpäällä oli hikikarpaloita.

IMG_2716

Nyt on kevät 2016 ja opintojen loppurutistuksen paikka. Vielä edessä on mm. yrittäjyyden näyttötutkinto, työharjoittelu ja siihen kuuluvat näytöt. Jos kaikki menee hyvin, elokuussa tanssimme luomupuutarhurinpaperit kädessä!

 

IMG_2401

Mainio Puutarhan pellon historiaa:

2014 viherlannoitus- ja kerääjäkasvina Valkomesikkä

2014 marraskuun viljavuusanalyysi kertoi totuuden pellon huonosta ravinnetasosta. Tilanne oli itseasiassa niin huono, että valkomesikälläkin oli paikoitellen vaikeaa kasvaa. Maanparannuskeinojen kartoitusta ja laskelmia tehtiin talven aikana.

2015 touko-kesäkuun vaihteessa Humuspehtoorin neljä kuormallista kakkaa levitettiin pellolle. Pöhinää. Kerääjäkasvina ja viherlannoittajana tällä kertaa nopeakasvuinen Italianraiheinä, joka niitettiin syksyllä ennen rikkojen siementämistä. Syksyllä saimme kylpyhuoneenkin valmiiksi, pihan puusauna on silti rakas.

2015 marraskuun viljavuusanalyysit kertovat jo huimaa parannusta maan kasvukunnossa ja laskimme mm. kalkitustarpeen. Tulevan suunnittelua, asioiden opiskelua ja excelien pyörittämistä.

2016 meidän ensimmäinen vihannesviljelyvuosi Mainiolla. Pysy langoilla.

IMG_9101
Italianraiheinä 2015

Tällä hetkellä, 2.3.2016, aloittelemme pikkuhiljaa taimikasvatusta, odotamme kalkintoimittajan puhelua toimituksen vastaanottamiseksi, suunnittelemme myyntikanavia ja viljelykiertoa, markkinointia, tavarantoimittajia ja mm. käymme mehiläishoidon peruskurssia. Sitä, teemmekö oikein tai mietimmekö oikeita asioita, emme voi tietää vielä. Se asia on kuitenkin varma, että tästä tulee opettavainen vuosi ja meidän tavoitteena on tutustua teihin, olla avoimia toiminnastamme ja tuottaa hyvänmakuista ja puhdasta ruokaa pöytäänne. Kuinka hauskaa ja jännittävää!

Terkuin,

Jasmin

IMG_5956

 

 

4 thoughts on “Meidän tarina

  1. Wau! Ihan huippukiinnostavaa! Tuli mieleen omat fiilikset, kun muutettiin saareen… Kirjoittakaa ihmeessä lisää kaikesta, jos suinkin ehditte. Arjesta, sattumuksista, onnistumisista.. Kaunis talokin muuten! Tsemppiä viljelyyn!

    1. Kiva kuulla että tarinamme kiinnostaa ja samoja fiiliksiä herää omasta tarinasta. Ihana blogi sulla! Bataatti kiinnostaa muakin ja juuri lueskelen bataatin kasvatuksesta, ehkä joskus tulevaisuudessa… 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.